• Tel: 040 574 1922
  • Mail: toimisto@suomentule.fi

Toimintakyky

Toimintakyky on selviytymistä elämän haasteista

Ihmisen toimintakyky kattaa hänen selviytymisensä arkisista askareista samoin kuin elämän suurista haasteista. Toimintakyky voidaan määritellä esimerkiksi henkilön kykynä tai mahdollisuutena selviytyä kulloisessakin elämäntilanteessa ja -vaiheessa jokapäiväisen elämän haasteista; itsestä huolehtimisesta, työstä, vapaa-ajasta ja harrastuksista. Se on myös henkilön selviytymistä omalle elämälleen asettamista toiveista ja tavoitteista; lapsena leikistä, työikäisenä työstä, vanhana mahdollisimman suuresta itsenäisyydestä. Toimintakykyä voidaan kuvata myös tasapainotilana henkilön kykyjen, elin- ja toimintaympäristön sekä hänen omien tavoitteidensa välillä.

Käytännössä henkilön toimintakykyä tarkastellaan usein hänen fyysisinä, psyykkisinä ja sosiaalisina edellytyksinään selviytyä työstä ja päivittäisistä askareista. Tällainen tarkastelu tekee toimintakyvyn helposti lähestyttäväksi, mutta samalla kadotetaan helposti toimintakyvyn kokonaisuus. Todellisuudessa henkilön toimintakyky on jotain muuta kuin hänen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen suorituskykynsä summa; joskus henkilön toimintakyky on parempi, mitä sen osatekijöitä tarkastellen voisi olettaa, toisinaan taas se on jopa huomattavasti oletettua heikompi.

Henkilön toimintakyvyn tarkastelu painottuu käytännön syistä useimmiten hänen fyysisen toimintakykynsä arviointiin. Keskityttäessä helposti mitattavaan ja konkreettiseen fyysiseen suorituskykyyn unohdetaan helposti, että henkilön toimintakykyyn vaikuttavat myös sellaiset arjessa selviytymisen kannalta olennaiset asiat kuin hänen psyykkiset ja sosiaaliset resurssinsa. Niitä ovat muun muassa muisti ja oppiminen, elämän mielekkyyden kokeminen sekä sosiaalinen osallistuminen ja sosiaaliset suhteet. Niiden merkitys henkilön toimintakykyyn saattaa olla huomattavasti fyysistä suorituskykyä suurempi.

Toisaalta, toimintakyky ei ole ainoastaan henkilön mahdollisuus suoriutua jostain toiminnasta, vaan olennaista on miten tärkeäksi hän itse kokee tietystä toiminnasta suoriutumisen. Jokainen ihminen asettaa elämänsä asiat tärkeysjärjestykseen ja toimii saavuttaakseen tärkeänä pitämänsä asiat. Henkilön toimintakykyä tarkastellessaan ulkopuolinen ohittaa helposti henkilön oman tahto- ja tarvemaailman ja keskittyy siihen, mitä katsoo tälle ihmiselle tarpeelliseksi. Ulkopuolisen havaitsema ”tarpeellinen” kattaa useimmiten pääosin elämän fyysiset tarpeet.

Henkilö voi kompensoida jonkin toimintakyvyn osa-alueen heikkenemistä muiden osa-alueiden hyvällä toiminnalla, esimerkiksi kehittämällä uusia tapoja suoriutua jostain tehtävästä. Tämä edellyttää muutosta henkilön toiminnassa. Se vaatii luopumista totutuista toimintatavoista sekä kekseliäisyyttä sekä asioiden jäsentämistä ja hahmottamista uudella tavalla.

Kyky liikkua on keskeinen toimintakyvyn osa-alue

Kyky ja mahdollisuus liikkua ovat keskeisiä toimintakyvyn osa-alueita. Yhteiskuntamme ja sen toiminta on rakennettu niin, että siinä toimiminen edellyttää jotain määrää kykyä liikkua itsenäisesti. Henkilön liikuntakyvyn heikkeneminen kaventaa hänen toimintakykyään eli hänen mahdollisuuksiaan toimia itsenäisesti tai avustettuna yhteiskunnassa. Tämä huolimatta siitä, että liikuntaesteisten henkilöiden toimintamahdollisuuksia on pyritty parantamaan esimerkiksi ympäristösuunnittelun avulla.

Liikunta ja liikkuminen ovat myös keskeisiä terveyden säilyttämisen ja kohentamisen kannalta. On todettu (esim. Käypä Hoito- suositus, Liikunta), että vähäinen liikunnan määrä on yleisimpien kansantautiemme merkittävä riskitekijä. Liikunnan avulla voidaan ehkäistä tai myöhentää monien sairauksien ilmaantumista. Liikunta on myös keskeisten kansantautien olennainen hoitokeino.

Henkilön liikkumiskyvyn säilyminen mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään on sekä hänen toimintakykynsä että terveytensä kannalta ensiarvoisen tärkeää. Voidaankin sanoa, että tuki- ja liikuntaelimistön terveys ja hyvä toiminta muodostavat terveyden ja toimintakyvyn pohjan.