• Tel: 040 574 1922
  • Mail: toimisto@suomentule.fi

Murtumat ja tapaturmat

Tapaturmat ovat merkittävä kansanterveys- ja turvallisuusongelma. Vammojen ja myrkytysten hoidosta aiheutuu toiseksi eniten hoitojaksoja erikoissairaanhoidossa ja neljänneksi eniten perusterveydenhuollon laitoshoidossa.

Iäkkäiden tapaturmista 80 prosenttia on kaatumisia, liukastumisia tai putoamisia. Kaatumistapaturmat ovat nelinkertaistuneet viimeisen 25 vuoden aikana. Kaatuminen on tavallisin tapaturmaisen kuoleman syy yli 65-vuotiailla. Yli 65-vuotiaille suomalaisille sattuu 100 000 kaatumistapaturmaa vuosittain, joista valtaosa tapahtuu kotona sisällä tai kotipihassa. Väestön ikääntyminen tulevina vuosina tulee lisäämään tapaturmien ja kaatumisten määrää sekä kustannuksia.

Tapaturmien ja murtumien syyt ja oireet

Kaatumiset ja putoamiset ovat yleisimpiä tapaturmien ja murtumien syitä. Alkoholilla on merkittävä osuus tapaturmien ja murtumien syntyyn, sillä kuolemaan johtaneista tapaturmista noin joka kolmas sattuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Tuki- liikuntaelimistön vammat ja murtumat ovat yhteydessä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön tilaan. Murtumien todennäköisyys on suurempi, mikäli henkilöllä on heikompi luusto osteoporoosin takia.

Yläraajan murtumat ovat yleisiä, sillä käsillä otetaan usein isku vastaan kaaduttaessa. Kaikki yläraajan osat ovat murtumaherkkiä solisluusta alkaen aina sormien kärkiin asti. Murtumaan viittaa kova arkuus ja turvotus, liikuttelukipu tai koputteluarkuus luussa tai murtumakohdan virheasento.

Selkärangan murtuma syntyy äkillisen iskun vaikuttaessa selkärangan suuntaisesti, esimerkiksi pudottaessa istualleen ja selän heilahtaessa samalla eteenpäin. Murtumassa nikama yleensä painuu osittain kasaan, josta seuraa kova kipu. Murtumasta voi seurata myös selkäytimen puristusta, joka voi oireilla tunto- ja toimintahäiriöinä vammakohdan alapuolella.

Tavallisimpia alaraajan murtumia ovat varpaiden murtumat. Varvasmurtuma ei yleensä vaadi muuta hoitoa kuin kipulääkityksen ja tukiteippauksen 2–3 viikoksi. Varpaiden niveleen ulottuvat murtumat voivat vaatia leikkaushoitoa.

Sääriluun ja reisiluun varren murtumat syntyvät yleensä kovan väännön tai iskun seurauksena. Sääressä tai reidessä voi olla selvä virheasento. Murtumiin voi myös liittyä huomattavaa verenvuotoa. Kiireellinen hoito on näissä tapauksissa tarpeen. Reisiluun kaulan murtuma on tavallinen seuraus ikäihmisen kaatumistapaturmasta, joka aiheuttaa paljon kärsimystä ja toimintakyvyn laskua sekä merkittäviä kustannuksia.

Tapaturmien ja murtumien vähentäminen

Tapaturmien ja murtumien määrää vähennetään ennaltaehkäisyllä, hoidolla ja kuntoutuksella. Tärkeää on vaikuttaa yksilöiden lisäksi heidän asuin- ja elinympäristöön. Esimerkiksi kevyen liikenteen valaistus ja hiekoittaminen sekä sopivat varusteet vähentävät tapaturmia ja murtumia sekä mahdollistavat väestön terveyttä edistävän liikkumisen.

Lonkkamurtuma on vakava tapaturma, joka voi rapauttaa toimintakyvyn ja johtaa pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Kaatumisvaaran kasvaminen lisää myös lonkkamurtumavaaraa. Lonkkamurtuma aiheutuu yleensä joko kaatumisesta tai luiden haurastumisesta. Lonkkamurtuman vaara on suurin vähän liikkuvilla, laihoilla ja iäkkäillä. Suurin osa murtumista sattuu noin 80-vuotiaille naisille.

Erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat laitoshoidossa olevat vanhukset, sillä laitoksissa voima- ja tasapainoharjoittelu jää usein riittämättömäksi. Etenkin jalkojen lihasvoimaa tulisi harjoittaa kotona ja laitoshoidossa. Fyysisen kunnon ylläpito, luuston vahvistaminen ja näkökyvystä huolehtiminen vähentävät lonkkamurtumiin johtavien onnettomuuksien vaaraa.

Lonkkamurtuma on vakava tapaturma, joka usein lamauttaa vanhan ihmisen toimintakyvyn ja muuttaa pysyvästi elämänlaatua: lonkkamurtuman jälkeen kolmannes kotona asuneista ei enää selviä kotioloissa vaan joutuu muuttamaan laitokseen. Lonkkamurtumien ehkäisy on siksi ensiarvoisen tärkeää. Toimintakyky saadaan onneksi usein palautettua murtuman leikkaushoidolla ja tehokkaalla kuntoutuksella.

Liikenne- ja työtapaturmien määrä on vähentynyt pitkällä aikavälillä tehokkaan ennaltaehkäisyn ansiosta. Esimerkiksi lasten tapaturmien ja asuinrakennusten tulipalojen määrät ovat vähentyneet. Myönteinen kehitys heijastaa osaltaan kansalaisten turvallisuustietoisuuden lisääntymistä. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisytyöllä edesautetaan myönteisen kehityksen etenemistä.

Tapaturmien ja murtumien kustannukset

Tapaturmat ja murtumat aiheuttavat inhimillistä kärsimystä, mutta myös merkittäviä kustannuksia yksilöille ja yhteiskunnalle. Tapaturmaiset ennenaikaiset kuolemat ovat suurimpia kustannusten aiheuttajia menetettyjen elinvuosien ja työpanoksen takia. Tapaturmat ovat neljänneksi yleisin kuolinsyy ja vuosittain noin 2 800 suomalaista kuolee tapaturmaisesti. Tapaturmakuolemista lähes 90 prosenttia ja vammaan johtavista tapaturmista yli 70 prosenttia sattuu kotona ja vapaa-ajalla.

Kaatumisista johtuvat kustannukset ovat merkittäviä etenkin vanhempien ikäryhmien kohdalla. Vuosittain lähes 40 000 kaatumistapaturmaa vaatii sairaalahoitoa ja kaatumistapaturmista aiheutuu yli 900 kuolemantapausta vuosittain iäkkäiden ikäryhmässä. Kustannuksia tulee nostamaan iäkkään väestön osuuden huomattava kasvu tulevina vuosina. Kaatumistapaturmat ovat lähitulevaisuuden merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen haaste, sillä erityisesti 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien henkilöiden määrä kaksinkertaistuu nykyisestä vuoteen 2030 mennessä.

Suomessa tapahtuu vuosittain noin 7 600 lonkkamurtumaa ja määrän odotetaan edelleen kasvavan väestön ikääntyessä. Lonkkamurtumapotilaan hoito maksaa murtuman jälkeisenä vuonna keskimäärin noin 19 000 euroa potilasta kohden (vuoden 2010 kustannustasolla). Siksi jokaisen kaatumisen ehkäiseminen on tärkeää myös kansantaloudellisesti.

Lisätietoa tietoa tapaturmista ja murtumista löytyy Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen  sivuilta.