• Tel: 040 574 1922
  • Mail: toimisto@suomentule.fi

Osteoporoosi

Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumille. Tällöin luumassan määrä on vähentynyt, luun rakenne heikentynyt ja murtuma-alttius lisääntynyt. Osteoporoosin esiastetta kutsutaan osteopeniaksi, jolloin luun lujuus on jonkin verran alentunut. Luun lujuutta kuvastaa sen määrä eli tiheys ja laatu.

Osteoporoosin syyt

Perinnöllisen alttiuden lisäksi ikääntyminen, liikkumattomuus, yksipuolinen ravinto ja niukka kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, ravintoaineiden imeytymishäiriöt, monet sairaudet ja lääkkeet sekä tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö haurastuttavat luustoa.

Vaikka osteoporoosi on yleisintä ikääntyneillä, voi osteoporoosia esiintyä kaikenikäisillä naisilla ja miehillä. Suurin riski sairastua osteoporoosiin on vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, sillä estrogeenituotannon hiipuminen vaihdevuosi-iässä kiihdyttää luumassan menetystä. Miehillä luumassa pienenee hitaammin.

Osteoporoosin oireet

Osteoporoosi ei aina anna ennakko-oireita, vaan se kehittyy hitaasti vuosien mittaan. Usein vasta pienenerginen murtuma on sairauden ensimmäinen merkki. Pienienergisellä murtumalla tarkoitetaan murtumaa, joka on syntynyt kaatuessa samalta tasolta tai putoamisesta alle metrin korkeudelta. Pituuden lyhentyminen (> 3 cm), ryhtimuutokset (rintarangan kaarevuus lisääntyy) ja luustoperäiset kivut voivat olla merkkejä osteoporoosista. Osteoporoosin riskitekijöitä voidaan kartoittaa ja arvioida.

Suomessa sattuu vuosittain noin 35 000–40 000 murtumaa, joiden taustalla on luuston haurastuminen. Yli 50-vuotaista naisista arvioilta kaksi viidestä ja miehistä yksi seitsemästä saa ranne-, nikama- tai lonkkamurtuman jäljellä olevan elämänsä aikana. Tavallisimpia murtumia ovat ranne- ja reisiluun kaulan murtumat sekä selkänikamien luhistumat, jotka voivat aiheuttaa huomattavaakin pituuden lyhentymistä. Kaatumisista johtuvat lonkkamurtumat ovat yli 70-vuotiaiden yleisin tapaturmainen kuolinsyy Suomessa. Lisäksi monella murtumapotilaalla lonkkamurtuma johtaa laitoshoitoon ja toimintakyvyn pysyvään heikentymiseen.

Osteoporoosin hoito

Osteoporoosin ehkäisystä, diagnosoinnista ja hoidosta vastaa pääsääntöisesti perusterveydenhuolto. Osteoporoosi todetaan luuntiheysmittauksella (DXA). Osteoporoosia voidaan ehkäistä luustoa tukevilla elintavoilla ja olosuhteilla tehokkaasti. Osteoporoosi aiheuttaa sekä yksilöille että yhteiskunnalle menetyksiä, joita voidaan ehkäistä erityisesti ennaltaehkäisemällä luuston haurastumista ja tukemalla luuston normaalia kasvua ja kehitystä lapsuudesta lähtien. Esimerkiksi luuston riittävä rasitus auttaa luuta kasvamaan vahvaksi.

Lisätietoa nivelreumasta löytyy Suomen Luustoliiton sivuilta.

Lähde: Suomen Luustoliitto ry